19.-21. Paiva: Pyorimista Pisassa

Heti aamusta lahdimme etsimaan uutta hotellia, ja sellainen loytyi kelpo hintaan ihan vieresta. Hotelli sijaitsi keskella turistialuetta, jossa oli kaikki ravintolat ja kuppilat. Tama kelpasi meille. Parvekkeelta nakyi 150m paassa persiilleen rakennettu torni.

Karttaa tutkiessa ei enaa loytynyt mitaan mielenkiintoa herattavaa, ja jatimme ajatuksen pyorailysta. Loppu aika olisi siis vain syomista, juomista ja rentoutumista. Olemmekin syoneet joka paiva lounaan ja illallisen ulkona, ja ruoka on ollut erittain hyvaa.

Yhtena paivana vuokrasimme 40 minuutiksi poljettavan auton, jolla huristelimme ympàri kaupunkia. Meni muuten siinakin hommassa jalat hapoille.

Nyt kun ei enaa tarvitse kiskoa kaikkea tavaramaaraa perassa pyoralla, olemme ostelleet vahan tuliaisia, seka muille, etta itsellemme. Huomenna olisi siis lahto takaisin suomeen, ja lento on iltapaivalla. Aamupaivalla ehtii tehda viela jotain shoppailuja ja kayda syomassa.

Leonardo da Vincin nakemys polkupyorasta.

Kyyti lentokentalle oli Pisan paassa helppo jarjestaa, mutta Suomen paassa meinasi tulla ongelmia. Ryan Air lentaa Tampereelle, ja koneemme laskeutuu vasta lahempana yhdeksaa illalla. Kaiken tavaramaaran kanssa emme liikkuisi kovinkaan ketterasti, ja juna- ja bussiaikatauluja selatessamme huomasimme, ettei Helsinkiin paasisi enaa samana iltana. Parin tunnin ajan ahdistelimme kaikkia mahdollisia sukulaisia ja tuttuja puhelimessa ja ruinasimme kyytia. Tamakaan ei ollut yksinkertaista, kun ei moneltakaan loydy pakettiautoa, johon kaikki kamat saisimme mahtumaan. Lopulta Oski lupas ajaa Tampereelle hakemaan meidat, Kiitos jo etukateen!

Nyt viela pakkaamaan pyoria lentokuntoon ja syomaan illallista!

18. Paiva: Pionbino - Pisa

Nyt on viime paivina aamut venahtaneet pidemmiksi, kuin reissun alkupuolella. Nain tanakin aamuna. Aurinko oli jo korkealla, kun nousimme satulaan, ja sen huomasi myos lampotilasta. Pari paivaa aikaisemmin olimme hukanneet Toscanan kartan, ja suomesta ostamamme kartta ei ulottunut nàin pitkalle etelààn. Ajattelimme romanttisesti ajelevamme rantaa pitkin, kunnes olemme Livornossa, ja lahdimme nain fiiliksilla suunnistamaan. Kun olimme 8km verran pyorineet ihmisten pihoja ympari, paatimme lahtea kaupungista ulos samaa tieta, kuin mita olimme tulleetkin. Ei ihan mennyt ranta-ajelu niinkuin olimme ajatelleet.
Loysimme kuitenkin mukavan, rauhallisen tien, joka kulki rannan suuntaisesti. Pari tuntia ajeltuamme tajusimme, etta Pisa olisikin jo ihan lahella. Alunperin oli suunnitelmissa ajaa johonkin kivan nakoiseen rantakylaan ja olla siella yota. Nyt kuitenkin tuntui tyhmalta ajatus lyhyesta ajopaivasta, ja yopymisesta 30km Pisan ulkopuolella. Paatimme siis ajaa Pisaan jo tanaan.

Vesi paasi loppumaan kunnolla ensimmaista kertaa reissun aikana, ja samaa aikaa puhkesi Joonakselta kumi. Taas torrotti puoli senttia pitka lasinsirpale takakumista. Nyt paasi testaamaan niita Decathlonin halpiskumeja, ja hyvinhan ne tuntuivat toimivan. Joonas alkoi laskeskelemaan samoilla ulkokumeilla ajettuja kilometreja, ja sai tulokseksi jotain 4500-5000km. Ensimmaienn kumin puhkeaminen tapahtui vasta talla reissulla, joten ihan lahjakkaasti on Continentalin 4 seasonit kestaneet. Italiassa on tosiaan maanteiden laidoilla 10 metrin valein lasin sirpaleita, joten aina valilla pysahdellessa kannattaa katsoa, torrottaako kumista jotain sinne kuulumatonta.

Saapuessamme Pisaan, ajatuksissa oli vain suihku ja ruoka. Loysimme kivan, todella halvan hotellin heti toisella yrityksella. Hotelli sijaitsi 100m kaltevalta tornilta, ja henkilokunta oli mukavaa. Suihkun jalkeen lahdimme toteamaan tornin kaltevuuden, ja siita suoraan syomaan. Kolmen ruokalajin illallinen taytti mukavasti, ja paatimme jattaa kaikki turisteilut seuraavalle paivalle.

Koko tuomiokirkon puisto oli taynna jengia, jotka yrittivat ottaa kuvia itsestaan "pitamassa tornia pystyssa" tai "tyontamassa sita kumoon"

Hotellille kavellessa Joonas totesi, etta toivoo Hotellin ilmastionnin kylmentaneen huoneen ihan jaakaapiksi. Oven avattuamme huomasimme, ettei asia ollut ihan nain. Kostea ja kuuma ilma vyoryi kaytavaan, kun astuimme huoneeseen. Miten kaytavassa voi olla 10 astetta kylmempaa, kuin huoneessamme, jossa ilmastointi puhaltaa taysia kylmintamahdollista ilmaa? Hikisena nukkumaan ja paallimmaisena ajatuksena hotellin vaihto ennen check outtia.
Tajusimme ennen nukkumaan menoa, etta jos ei enaa tehda Pisasta kasin paivareissua pyorilla, niin fillaroinnit olivat taman reissun osalta siina! Hieman haikea olo sen puolesta, katsotaan huomenna, etta olisiko tassa ymparistossa jotain nakemisen arvoitsa, jos vaikka heittaisi ympyralenkin.

Paivan saldo: 114km

17. Paiva: Giro d'Elba

Aamulla heti pyorailyvaatteet paalle ja ulos! Aamupalat naamaan Coopista ja kohti satamaa. Coop on muuten paikallinen supermarket-ketju, ja niita loytyy lahes jokaisesta kaupungista. Coopeissa on ilmastointi saadetty lahemmas nollaa, ja ne on taydellisia vilvottelupaikkoja pyorailypaivina. Tasta lempinimi "Jààcooppi".

16. Paiva: Vapaapaiva Pionbinossa

Edellisena iltana ottamamme ylikallis hotelli yllatti paskuudellaan myos aamupalalla. Luulisi "4 tahden" hotelissa olevan aamupalaksi muutakin kuin kroisanttia, korppua ja marmeladia. Maksoimme huoneen, ja lahdimme metsastamaan toista hotellia. Meilla oli tunti aikaa, ennen kuin piti roudata kamat ulos huoneesta. Nopean etsinnan jalkeen huone loytyi eraasta hotellista, joka oli edellisena iltana ollut taysi. Hinta oli humattavasti halvempi, huone siistimpi, ja katolla private uima-allas :) Olimme siis erittain tyytyvaisia loytoomme, ja haimme kamat ja fillarit uuteen kotiimme.

Lahdimme hotellin vaihdoksen jalkeen kiertelemaan kaupungille, ja katsomaan milta se meri nain valoisalla nayttaa. Paikka naytti erittain tunnelmalliseta ja kivalta, ja paivasaikaan ei turistejakaan ollut riesaksi asti. Kuten tahankin mennessa jokaisessa kaupungissa, paatimme kysella internet-kahvilan peraan. Talla kertaa saimme kuin saimmekin ohjeet internet pointiin, joka osoittautui jopa auki olevaksi. Istuimme ilmastoidussa internet kahvilassa pari tuntia kirjoitellen blogia ja lataillen kuvia.

Lounaan jalkeen haimme lahikaupasta vahan bissea kylmaan omaan minibaariin, ja menimme katolle uimaan ja ottamaan aurinkoa. Kaljat liittyivat seuraamme kylmennyttyaan hieman. Katolta oli kaunis nakoala merelle, jossa Elban saari nakyi horisontissa. Paatimme tassa vaiheessa jaada Pionbinoon viela kahdeksi yoksi, ja lahtea seuraavana paivana lautalla fillaroimaan Elbaa ympari.

Illalla kavimme pienella kujalla sijaitsevassa tunnelmallisessa ravintolassa syomassa, ja sen jalkeen jaatelot kadessa hotellille nukkumaan.

15. Paiva: Chianti - Pionbino

Aamu alkoi uinnilla puutarhassa, auringon noustessa viinitarhojen takaa. Siita oli hyva jatkaa aamupalalle talon ruokasaliin, jota koristi valtava avotakka, ja puiset, vanhat pirttipoydat. Aamupala oli erittain hyva, mm. tiikerikakku maistui muutamankin palan verran :)

Sitten kamat kasaan ja menoksi. Tavoitteena olisi paasta rannikolle Pionbinon kaupnkiin viela saman paivan aikana. Taas kerran kartasta katsotut teiden pituuden eivat vastanneet todellisuutta edes sinne pain. Tiet mutkittelivat yla- ja alamakia, ja maisemat olivat kohdillaan! Muutamat alamaet mita lasketeltiin, olivat reissun parhaita! Loivia pitkia mutkia ja hyva uusi asfaltti.

Harmi ettei tullu talvirenkaita mukaan..

Sienassa oli tuttu ongelma: Teiden viitoitus on ainoastaan autoille, ja ainoastaan moottoriteille. Samaan suuntaan làhtevillà muutamalla pienemmàllà tiellà teiden kyltit ovat kyliin, joita ei kartassamme này. Kysyimme neuvoa ja eras mies neuvoi meita ihan pain persetta. Puolen tunnin paasta teimme taas U-kaannoksen, ja kysyimme huoltoasemalta neuvoa. Saimme hyvat ohjeet, miten paasisimme vanhalle tielle, ja sita kautta Pionbinoon. Tassa vaiheessa mittari sanoi jo vajaata 80km, ja Follonicaan olisi matkaa reilu 80km. Follonica sijaitsee Pionbinon lahella rannikolla, ja sinne tulisi ajaa ensin, ja sielta rantaa pitkin perille.

Saavuimme Follonnicaan vasta kello kahdeksalta illalla, ja olimme aika nuutuneita. Haroilyyn ja eksymisiin oli mennyt paljon aikaa. Kavimme supermarketissa, ja soimme hieman pikaenergiaa, jotta jaksaisi perille Pionbinoon. Edessa olisi viela 23km, ja aurinko oli alkanut laskea. Ajoimme viimeisen tunnin siis pilkko pimeassa. Onneksi oli valot mukana, ja paasimme etenemaan sellasita vajaata kahta kymppia peltojen keskella pitkin maalaistieta. Lujempaa ei viitsinyt ajaa, kun tien muhkuroita ja kuoppia ei nahnyt pimeassa hyvin, eika niihin ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti. Kerran Tiina ajoi johonkin kuoppaan, ja etukiekko sanoi "klong". Onneksi kiekko pysyi ehjana, ja tiina myos. Vanne ei ollut vaantynyt, eika kumi puhjennut, se tasta viela olisikin puuttunut.

Saavuimme siis joskus puoli kymmenen aikaan Pionbinoon, joka osoittautui aika turistikylaksi. Tama ei kuitenkaan haitannut, ihan kiva nahda ihmisia. Turistien maara vain hieman vaikeutti yopaikan loytamista. Jouduimme tyytymaan ylihintaiseen ja ylipaskaan hotelliin, joka vaitti olevansa 4 tahden hotelli. Tasta oppineena: Saavu kohdekaupunkiin ajoissa :)

Illalla kavelimme viela hieman ympari kylaa, ei tehnyt mieli menna samantien nukkumaan. Taalla oli vaatekaupat sitten pitkalle yohon auki, kiva kontrasti.

Paivan saldo: 180km

P.S. Mirja: Jatkuu ensi numerossa :)

14. Paiva: Pistaio - Chianti

Aamulla lahdimme sormet ja varpaat ristissa kavelemaan kohti pyorakauppaa, toivoen ettà a) se olisi auki ja b) etta siella olisi oikeita jarrupaloja. No molemmat kohdat toteutuivat. Liikkeesta loytyi tasan yhden mallisia levyjarrujen jarrupaloja, ja ne olivat juuri oikeat. Myyja oli itsekin yllattynyt. Sitten ei muuta kuin palat paikoilleen, ja matkan paalle!

Olimme ehtineet reilun 20km ajan ajella, kun tiinan takakumi puhkesi jalleen kerran. Taisi olla kolmas puhjenut kumi talla reissulla. Italiasa jengi heittaa lasipulloja autojen ikkunoista, ja valilla huomaa ajatuksisssaan ajaneensa lasikasan yli. Niin nytkin. Onneksi oli viela yksi varakumi jaljella, ja paasimme jatkamaan matkaa. Emme kuitenkaan aamulla tajunneet ostaa lisaa sisakumeja pyoraliikkeesta, ja nyt pitaisi metsastaa niita jostain. Emme voineet lahtea kipuamaan Chiantin viinialueille ilman varakumia. Lahdimme silta seisomalta kohti Praton keskustaa, jonne olisi reilu 5km. Harhailimme keskustassa hetken, ja loysimme 2 kiinni olevaa fillarikauppaa. Taallakin kaikki lomilla. Lahdimme ajamaan kohti Firenzea, sinne ei olisi montaa kilometria. Naimme sattumalta Decathlon-urheiluliikeen mainoskyltin tien laidassa, ja lahdimme seuraamaan sita. Liike loytyi, se oli hervottoman kokoinen varastomyymala. Saimme sisakumeja alyttoman halvalla. 4kpl/6e. 1,5e sisakumista ei ole paha hinta, ja lyhyella vilkaisulla nayttivat taysin normaaleilta sisakumeilta, eikohan ne toimi. Kun jatkoimme matkaa Chiantia kohti, tajusimme, etta olimme Pratoon ajaessa ajaneet Decathlonin ohi, mutta emme vaan olleet huomanneet sita, kun se jaa siita suunnasta tullessa toisen kaupan taakse.

Jatkoimme samaa tieta mita olimme aikaisemmin ajaneetkin. Chiantin alueen lapi menisi natti maisematie, jonka alkuun halusimme paasta. Taas loytyi innokas neuvoja, kun Joonas otti kartan esiin kadulla. Taas saimme seurata autoa, joka ohjaisi meidat oikeaan suuntaan. Yllattaen loytyy aina voimia jaloista, kun yrittaa pysya 50km/h ajavan auton perassa liikenteen vilskeessa. Tie loytyi, ja lahdimme etenemaan makista maastoa kohti viinitiloja :)

Hetken paasta maisemat muuttuivat aivan postikorttimaisemiksi! Joka puolella pelkkia viinitarhoja ja oliivipuita. Tielta kaantyi molemmille puolille valtavan kokoisia portteja, jotka johtivat viinitiloille. Useilla tiloilla oli B&B-mahdollisuus. n. 90km ajettuamme paatimme ruveta kyselemaan vapaita huoneita ja niiden hintoja. Ensimmaisesta tokaistiin portille ovipuhelimeen, ettà "Full". Ok, toivottavasti jossain olisi tilaa. Toinen yritys oli onnistuneempi. Ajoimme sisaan porteista, jotka olivan niin hienon nakoiset, etta eparoimme, viitsisiko sinne edes fillarikuteissa ajella. Kyseessa oli 1200-luvulla rakennettu kivihuvila, joka sijaitsi keskella valtavaa, hyvin hoidettua puutarhaa. Oven avasi erittain mukava, englantia puhuva nainen, joka kertoi yhden huoneen olevan vapaa. Kavimme katsomassa taloa sisalta, ja sehan oli kuin leffoista.

Huone oli hieman kallis meidan budjetillemme, mutta olimme ajatelleet, etta haluamme olla yota viinitilalla, ja nyt siihen olisi mahdollisuus. Juuri kun mietimme hinnan olevan pari kymppia liian kallis, kertoi nainen, etta uima-allas sijaitsee puutarhan kolmannella tasolla kohti viinitarhoja. Se oli sitten siina, huone oli meidan.

Huoneessa oli vanhanmallinen prinsessasanky ja iso kylppari. Tunnelma oli suoraan keskiajalta. Koko talo oli sisustettu alkuperaisilla huonekaluilla, niilta olsin kuin mahdollista, ja restaurointi oli tehty kunnioittaen vanhoja rakenteita. Talossa oli paivalla sisalla pimeaa, kun luukut oli vedetty kiinni. Talla tavoin haluttiin pitaa talo viileana, ja sehan toimi! Sisalla ei ollut sahkovalot paalla paivalla, ja se loi vanhan ajan tunnelmaa viela entisestaan.

Kavimme ilta-uinnilla, ja sen jàlkeen làhdimme syomaan. Menimme paikalliseen ravintolaan joka sijaitsi vajaan kilometrin paassa. Litran karahvi lahitilojen punaviinia maksoi 5e, ei paha ravintolahinta!

Hyvan ruoan jalkeen olimme aika valmiit menemaan nukkumaan ruususen unta ;)

Paivan saldo: 90km