15. Paiva: Chianti - Pionbino

Aamu alkoi uinnilla puutarhassa, auringon noustessa viinitarhojen takaa. Siita oli hyva jatkaa aamupalalle talon ruokasaliin, jota koristi valtava avotakka, ja puiset, vanhat pirttipoydat. Aamupala oli erittain hyva, mm. tiikerikakku maistui muutamankin palan verran :)

Sitten kamat kasaan ja menoksi. Tavoitteena olisi paasta rannikolle Pionbinon kaupnkiin viela saman paivan aikana. Taas kerran kartasta katsotut teiden pituuden eivat vastanneet todellisuutta edes sinne pain. Tiet mutkittelivat yla- ja alamakia, ja maisemat olivat kohdillaan! Muutamat alamaet mita lasketeltiin, olivat reissun parhaita! Loivia pitkia mutkia ja hyva uusi asfaltti.

Harmi ettei tullu talvirenkaita mukaan..

Sienassa oli tuttu ongelma: Teiden viitoitus on ainoastaan autoille, ja ainoastaan moottoriteille. Samaan suuntaan làhtevillà muutamalla pienemmàllà tiellà teiden kyltit ovat kyliin, joita ei kartassamme này. Kysyimme neuvoa ja eras mies neuvoi meita ihan pain persetta. Puolen tunnin paasta teimme taas U-kaannoksen, ja kysyimme huoltoasemalta neuvoa. Saimme hyvat ohjeet, miten paasisimme vanhalle tielle, ja sita kautta Pionbinoon. Tassa vaiheessa mittari sanoi jo vajaata 80km, ja Follonicaan olisi matkaa reilu 80km. Follonica sijaitsee Pionbinon lahella rannikolla, ja sinne tulisi ajaa ensin, ja sielta rantaa pitkin perille.

Saavuimme Follonnicaan vasta kello kahdeksalta illalla, ja olimme aika nuutuneita. Haroilyyn ja eksymisiin oli mennyt paljon aikaa. Kavimme supermarketissa, ja soimme hieman pikaenergiaa, jotta jaksaisi perille Pionbinoon. Edessa olisi viela 23km, ja aurinko oli alkanut laskea. Ajoimme viimeisen tunnin siis pilkko pimeassa. Onneksi oli valot mukana, ja paasimme etenemaan sellasita vajaata kahta kymppia peltojen keskella pitkin maalaistieta. Lujempaa ei viitsinyt ajaa, kun tien muhkuroita ja kuoppia ei nahnyt pimeassa hyvin, eika niihin ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti. Kerran Tiina ajoi johonkin kuoppaan, ja etukiekko sanoi "klong". Onneksi kiekko pysyi ehjana, ja tiina myos. Vanne ei ollut vaantynyt, eika kumi puhjennut, se tasta viela olisikin puuttunut.

Saavuimme siis joskus puoli kymmenen aikaan Pionbinoon, joka osoittautui aika turistikylaksi. Tama ei kuitenkaan haitannut, ihan kiva nahda ihmisia. Turistien maara vain hieman vaikeutti yopaikan loytamista. Jouduimme tyytymaan ylihintaiseen ja ylipaskaan hotelliin, joka vaitti olevansa 4 tahden hotelli. Tasta oppineena: Saavu kohdekaupunkiin ajoissa :)

Illalla kavelimme viela hieman ympari kylaa, ei tehnyt mieli menna samantien nukkumaan. Taalla oli vaatekaupat sitten pitkalle yohon auki, kiva kontrasti.

Paivan saldo: 180km

P.S. Mirja: Jatkuu ensi numerossa :)