Hotellilta kyseltiin reittia Firenzen alueelle. Paatimme skipata pasta Bologneset ja kiertaa Bolognan kaupunki kokonaan. Suunnittelimme siis reitin kukkuloiden yli maisemareittia, joka paatyisi Pistaion kaupunkiin Firenzen alueella.
Aamu alkoi 25km patkalla, joka oli 3km laskua lukuunottamatta pelkkaa ylamakea. Maki oli tehokkaassa kaytossa paikallisten maantiepyorailijoiden kesken, ja tervehdyksia tuli joka suunnasta. Ensimmainen nousu oli 895 metriin (passo brasa) ja edessa oli mukavaa laskettelua useamman kilometrin verran. Ennen kuin lahdimme kukkulalta alas, kavimme kuitenkin kaupassa viilentymassa ja ostamassa lisaa juotavaa ja syotavaa. Naissa kuumuuksissa on pasta-lounaat muuttuneet hedelmiin, ja pyorailypaita aurinkorasvaan.
Solarium + Spinning 0e/paiva
Kun laskimme maen alas, niin huomasimme, etta maisemareitti ei enaa jatkuisi, vaan pitaisi lahtea paatielle ja tunneleihin. Ei kiitos. Karttaa tutkailtuamme huomasimme toisen maisemareitin kulkevan tien toisella puolella, hieman kauempana. Paatimme lahtea sinne. Kartalla "Castel de Casioon" oli reilu 5km matka, mutta kun paskaksi todetussa kartassamme ei ole korkeuskayria, ja serpentiinitiet naytetaan suorana tienpatkana, niin yllatyimme hieman ensimmaisesta kyltista: Castel de Casio 14km. Jaahas, ylamaelta nayttaa. Ajoimme sen 14km tuskallisessa kuumuudessa serpentiinia ylos vesipulloja siella taalla taytellen. Castel de Casiossa oletimme olevamme "huipulla", josta reitti olisi suorempaa, mutta se oli taysin vaara oletus. Jatkoimme kohti seuraavaa pikkukylaa, ja reitti oli tuttua huttua: jyrkkaa serpentiinia ylospain. Lopulta 20km tata "maisemareittia" ylospain kivuttuamme tulimme jonkin sortin huipulle.
Tasta viilettelimme alamakea lapi kauniiden maisemien. Tulimme risteykseen, jota ei kartassa nakynyt. Toiseen suuntaan vuorille jatkui maisemareitti, ja toiseen suuntaa alaspain naytti "Pistaio". Sinne olimme muutenkin menossa, ja alamaki maistui tassa vaiheessa paivaa enemman kuin ylamaki, joten lahdimme sinne. Tulimme koko reissun jyrkimman alamaen alas pieneen kylaan, joka sijaitsi syvassa solassa. Kysyimme neuvoa ja jatkoimme matkaa. Sola johtaisi Pistaioon. Koko sola oli kuitenkin sekin loivaa mutkittelevaa ylamakea. Reitti oli selkeasti moottoripyorailijoiden suosiossa, ja ohitukset olivat aivan jaatavia. Yksi moottoripyora hipaisi Joonaksen vasenta reitta mutkassa kallellaan ajaessa. Vahtia hanella oli reilusti yli 100km/h ja tie oli n. pulentoista kaistan levyinen. Sola oli mukavan viilea, kun aurinko ei paistanut sen pohjalle suoraan, ja ajaminen oli hieman helpompaa. Kun sola vihdoin loppui, oli viimeiset 10km pelkkaa laskettelua Pistaion kaupunkiin. Sielta loytyikin otdella kiva hotelli, jonka otimme kahdeksi yoksi, kun seuraava paiva olisi taas vapaapaiva.
Olimme molemmat tosi vasyneita paivan ajoista, kun koko paiva oli vedelty kasittamattomassa kuumuudessa ylamakea. Freesautumisen jalkeen lahdimme kaupungille syomaan. Ravintola johon menimme, oli tays kymppi! Ruoka oli hyvaa ja tunnelma mukava. Hotellille takaisin kavellessa katselimme vahan kaupunkia, ja fiilistelimme jo tulevaa vapaapaivaa. Soimme taas jaatelot.
Tana yona uni maistui.
Paivan saldo: 123km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti