8. Paiva: Bergamo - Riva del Garda

Paiva alkoi taas aurinkoisena. Aamupalan jalkeen lahdimme suunnistamaan ulos kaupungista lentokentan suuntaan. Lentokentan ohi menisi tie Brecian kautta Gardajarvelle, johon olimme seuraavana menossa. Tarkoitus olisi Loytaa Salòn kylaan, joka sijaitsee Gardan rannalla, ja ajaa siita rantaa pitkin jarven pohjoispaahan Riva del Gardaan. Tallakin kertaa iso kaupunki tuntui hieman hankalalta pyorailijalle, kun kaikki tiekyltit ohjasivat moottoriteille ulos kaupungista, ja kunnolsta karttaa oli vaikea loytaa. Paatimme antaa Nokian naville uuden mahdollisuuden, ja talla kertaa se toimi vallan mainiosti! Muutamassa minuutissa olimmekin jo ulkona kaupungista ja matkalla kohti Breciaa! Saimme ajella rauhallista, pienempàà tietà aina Breciaan asti.

Breciassa loysimme kyltit kohti Salòa, ja samalla loppui kannykasta akku. Se siita navigaattorista. Olimme juuri ajamassa maantierampista alas tielle kohti SAlòa, kun auto pysahtyy viereemme. Autossa oleva iloinen italialainen mies alkaa antamaan ohjeita, ja kertoo lahella menevan pienemman, mukavamman tien Salòon. Tata tieta ei nakynyt 1:500 000 kartassa. Han sanoi tekevansa U-kaannoksen ja pyysi ajamaan perassa. Vanhempi tie loytyi, ja mies viela vinkkasi, etta Salòn johtaa hieno pyoratie, joka seurailee joen vartta, muttei nyt muista tarkalleen, mista pyoratie alkaa. Kiitimme ja lahdimme ajelemaan. N. 10km myohemmin ajoimme poliisien nopeusratsian ohi, ja silloin selvisi, etta meita neuvonut mies olikin siviiliasuinen poliisi :) Morjenstimme ja jatkoimme matkaa. Pari liikenneympyràà myòhemmin vastaan tuli tuttu auto, ja sen ikkunassa tuttu poliisisetà. Han huitoi seuraamaan taas perassa. Muutaman kilometrin paassa alkoi kyltein viitoitettu maisemapyoratie Salòon. Kiitimme poliisia uudelleen ja siirryimme pyoratielle. Kyseessa oli todella natti, hyvakuntoinen tie, joka seurasi pienta jokea. Tulihan tasta muutama ylimaarainen kilometri, mutta se oli sen arvoista.

Muistimme jostain lukeneemme, ettà Gardan lànsilaita on taynna pimeita tunneleita, joten pysàhdyimme vielà pyorakauppaan ostamaan kirkkaamman takalampun. Kun saavuimme Gardan rantaan, meinasi tyomaa yllattaa meidat. Joonas ajoi edella vasemmalle kaartuvaa jyrkkaa alamakea, ja ehti juuri huutaa taaksepain "VARO!", ennen kuin ajoi 10cm syvààn tien yli poikittain menevààn syvennykseen, jota seurasi heti toinen samanlainen. Pyoran perassa tuleva BOB Yak hyppasi parikymmenta senttia ilmaan ja laskeutui ihan vinossa alas aiheuttaen pyoran holtittoman heittelyn. Mitaan ei kummallekaan onneksi kaynyt, ja paasimme Gelateriaan jaahdyttelemaan jatskien parissa.

Ajoimme kohti Riva del Gardaa auringon laskiessa, ja maisemat olivat todella kauniit. Ostamamme takavalo tuli todella tarpeeseen, kun pimeat tunnlit alkoivat. Pisin tunneli oli yli 3km pitka, ja muu liikenne kulki 80km/h ohi. Paasimme kuitenkin ehjin nahoin perille Rivaan.

Tassa vaiheessa oli tarkoitus ottaa yhteys suomalaiseen kaveriin, joka oli Rivassa maastopyorareissussa. Navigoidessa kannykan akku oli kuitenkin loppunut, joten soittaminen ei onnistunut. Onnistuimme saamaan puhelimen kuitenkin hetkeksi paalle ja saimme Henrin numeron kaivettua sielta esiin. Joonas meni làhimpaan kahvilaan lainaamaan puhelinta. Hetken eparoinnin jalkeen Henri vastasi italialaiseen numeroon, onneksi. Saimme sovittua treffit tunnin paahan, joten meilla oli hyvin aikaa kayda Pizzalla. Henri ja Lassi asuivat 50 nelioisessa huoneistohotellissa, joten siella oli hyvin tilaa kaikkien pyorille ja kamoille.

Oli mukava pitkasta aikaa jauhaa suomea muidenkin kuin toistemme kanssa. MEnimme suhteellisen aikaisin nukkumaan, kun kavereila oli aikainen heratys vuorille, ja meilla pitka ajopaiva takana. Seuraavana paivana olisi vapaapaiva Gardalla, jee!

Paivan saldo: 143km